Tuuli oli vaihteleva – kuten tavallista. Mennessä purjehdin osan matkaa ja todella tuuli vaihteli lähes tyynestä kunnon puuskiin ja lisäksi vaihtoi suuntaa yllättäinkin. Purjehtiminen näissä maisemissa – ainakin tällä kelillä hieman haastavaa.
Suurin osa matkasta taittui koneella. Maisemat olivat jälkeen hienot – varsinkin Hollolan puolella.
Paluumatka kotisatamaan. Koko matka sujui tyynessä ja helteisessä kelissä. Vääksyssä pidettiin huoltotauko – septin tyhjennys ja polttoaineen tankkaus -. Myös lounas tehtiin ja syötiin. Kanavasta pääsimme ilman odottelua.
Viiden päivän reissu takana – tuntuu kuin olisi ollut pitkällä lomalla.
Yksin veneily sai jäädä tauolle, Raija tuli Onnibussilla Heinolaan ja yhdessä lähdettiin paluureissulle.
Heinola ei satamapaikkana saa kovin paljon pisteitä minulta. Toki ilta jossain vaiheessa rauhoittui. Satama sinänsä rauhallinen, mutta mopot pärisivät myöhään yöhön.
Sää edelleen helteinen ja käytännössä tyyni. Kalkkisista pysähdyttiin kaupalle ja lounaan tekoon.
Kalkkisten kanavassa ehdittiin nähdä kuinka vihreä muuttui punaiseksi. Odotusaika oli pitkä. Kanavalla meni aikaa varmasti tunti.
Rantauduimme Haapasaareen kahden maissa. Paikalla useampi iso alus.
Tänään vuorossa n. 13 nM matka. Edelleen tyyntä. Matka kulki siis Kymijokea ja Ruotsalaista. Pysähdyin Vasikkasaareen, kun kartalta huomasin, että siinä oli satama. Paikka osoittautui Heinolan pursiseuran tukikohdaksi. Pysähdyin siis vain uimaan ja lounaalle.
Maisematovattäällä kerta kaikkiaan upeita. Tässä Heinolan lähellä sijaitsee Apajalahti – josta siis sukunimeni on tietääkseni peräisin. Ihan siksi vain, että joku veljeksistä oli todennut, että Heinolassa sijaitsee kaunis Lahti nimeltä Apajalahti. No – Meri kortin tutkimisesta seurasi, etten taida lähteä väistelemään kiviä matalahkoon veteen. Ehkä joku toinen kerta. Mutta kauniita nämä paikat ovat.
Päivän legi ei ollut pitkä, vain reilut kuusi merimailia. Tuuli kevyttä, joten koko matkan liikuin koneella.
Uutta matkalla maisemien lisäksi oli itse käytettävä kanava. Käyttäminen ei tarkoittanut muuta kuin yhtä nykäisyä narusta. Kanavan luonne oli kuitenkin hyvin poikkeava – siinä piti vain lillua ja odotella valojen vaihtumista punasesta vihreäksi. Tällä veneellä tuo oli välillä virtaavassa vedessä hieman haasteellista niin, että välillä piti vähän pyörähdellä. Pakila kun tätä ei voi ohjata.
Kalkkisista löytyi kauppa ja muita palveluja noin kilometrin päästä. Satama oli varsin rauhallinen.
Kesä on parhaimmillaan jo nyt. Lämpötila huitelee hellelukemissa – veden lämpö tosin vain 13, mutta sehän riittää uimiseen mainiosti – on suorastaan virkistävää.
Matka vei siis jälleen Vääksyn kanavan kautta Päijänteelle. Alkuperäinen ajatukseni oli, että tällä kertaa moottori saa olla hiljaa ja matka taittuu purjeilla.
No – ensimmäinen tunti sujuikin niin, mutta en päässyt päässyt edes Enonsaaren asti. Tuuli oli kevyttä, puuskaista ja vaihtoi jatkuvasti suuntaa. Vaihdoin siis koneelle. Komon selällä vaihdoin taas purjeisiin. Muuten koneella koko päivä.
Vääksyssä pysähdyin tekemään sapuskaa ja sen jälkeen kohti tuttua Venekerhon tukikohtaa.
Illan ohjelmassa sauna ja nuotio. Mukavaa porukkaa taas koolla.
24.-26.5.2020 ensimmäinen vierailu Lahden Venekerhon tukikohdassa Haapasaaressa. Paikka on uskomattoman hieno. Alue on osa Päijänteen kansallispuistoa ja Metsähallituksen mailla. Tukikohdassa on historiallisia suojeltuja rakennuksia, upeaa luontoa, hyvä laituri jne. Mutta mikä parasta – saarella vallitsee hyvä ilmapiiri. Mukavia ihmisiä.
Matkaa Lahdesta kertyi n. 22 nM. Kun nyt on vuosien varrella tottunut liikkumaan merellä – ei matka ole mitenkään erityisen pitkä. Yksi vaihe tietenkin on Vääksyn kanava. Hieno paikka.
Siltojen alitukset tuntuivat pitkästä aikaa hurjalta – niin läheltä maston huippu menee. Tuntuu pahalta katsoa – koska alhaalta katsottune tuntuu, ettei tästä millään mahduta. Vaan numeroita on uskottava – ja korkeutta oli tarpeeksi.
Daria II siirrettiin viime syksynä Loviisasta Lahteen. Muutto merkitsi myös siirtymistä mereltä sisävesille eli Vesijärvellä ja Päijänteelle.
Paikkakunnan muutto merkitsi myös seuran vaihtoa. Uudeksi seuraksi valitsin Lahden Venekerhon. Aika näyttää millaiseksi seura osoittautuu. Innolla odotan tutustumista seuran tukikohtaan Päijänteen Haapasaaressa.
Vene on nyt katsastettu uuteen seuraan – siksi uusi lippu veneen perässä.
Vene laskettiin vesille harvinaisen aikaisin. Toistaiseksi veneily on varsin viileää hommaa. Silti mieli kaipaa vesille.
Huomaan, että viime kaudella lokikirjan kirjoittaminen jäi varsin vähiin. Toivottavasti into riittää tänä kesänä.
Tänään olen lomanaloitusreissulla. Tutussa paikassa, Bockhamnissa Byön saaressa. Kausi toki on alkanut jo kuukausi sitten, mutta nyt alkaa olla veneilyn aika. Tänään kyse oli veneilystä. Purjehdus jäi hyvin vähiin heikon tuulen vuoksi.
Mutta nautinto ei siitä vähene. Kesäinen luonto on upea – ja rauha tuntuu pitkän työrupeaman jälkeen hyvältä.
Byön laiturissa kaksi Fjordia – molemmat loviisasta.
Loman alkamisen kunniaksi yöreissu Lillfjärdeniin nauttimaan ihan vain levollisesta olosta.
Mennessä tuuli mukavasti ja pääsin purjehtimaan koko matkan. Laitoin veneen ankkuriin tuulen suojaan ja siinä vietin illan ja yön kaikessa rauhassa. Saman saaren suojassa yöpyi toinenkin purjevene.
Aamu-uintia jouduin siirtämään hieman myöhäsemmäksi – sillä peilityynen veden pinnalla oli sen verran sinilevää, ettei tehnyt mieli uimaan. Kuitenkin ensimmäiset tuulenväreen hajoittivat sen niin, että saatoin pulahtaa virkistävään veteen.
Linnut antoivat ihailun aihetta pitkin reissua.
Daria II:n lokikirja 